5. Web 2.0 -tekniikan käyttämisestä opetuksessa
Tässä luvussa käsittelemme eri tutkijoiden pohdintoja sekä otteita heidän välisistään keskusteluista Web 2.0 tuomista eduista kouluopetukseen. Suuri osa käyttämistämme artikkeleista on blogikirjoituksia. Lukijan ei siis tule pitää tässä kappaleessa mainittuja artikkeleita tieteellisinä tutkimuksina. Luvussa esittelemiämme artikkeleita on syytä käsitellä blogikirjoituksina, jotka herättävät paljon uusia ajatuksia, joilla saattaa olla myös tutkimuksellista pohjaa.
5.1. Kohti Web 2.0 käyttöä K-12 opetuksessa, Hargadon S. 2008
Hargadonin (2008) mukaan Web 2.0 tulee käsittää yksinkertaisesti kaksisuuntaisena viestintävälineenä, sisältöä ei siis pelkästään luoda vaan sitä myös tuotetaan. Vanhemmalle sukupolville internet peilaavat kokemuksia sanomalehdistä sekä mediasta, jossa suurin osa käyttäjistä on kuluttajia. Kuitenki nuoremmalle sukupolvelle internet pyörii heidän sekä ystäviensä luomien sisältöjen ympärillä. Näitä nuorten luovuutta ja oppimista edistäviä rakenteita tulisi tukea. Tämä myös lopulta muuttaa näköulmaamme tiedosta. (Hargadon 2008)
Huolimatta siitä mitä koulut tekevät, useat oppilaista ovat jo valmiiksi aktiivisia sisällön luojia koulun ulkopuolella. Useiden raporttien perusteella yli puolet 11-16vuotiaista tuottivat sisältöä verkkoon kyselyä edeltäneellä viikolla. Tämä nostaa esiin kysymyksen siitä että kuinka aikuiset tukevat ja ohjaavat näiden nuorien osallistumista internettiin sisällöntuottajina. (Hargadon 2008)
Hargadon esittää viisi eri ajatusta Web 2.0 käytöstä K-12 opetuksessa:
Sosiaaliset mediat vastaavat ihmisen tarpeeseen olla yhteydessä, luoda ja ilmaista itseään. Sosiaalisissa medioissa esiintyy usein hyvin värikkästä sekä epäkohteliasta viestintää. Hargadonin mukaan tämä johtuu aikuisten poissaolosta. Sosiaalisia medioita voidaan käyttää opetuksessa niin että ihmiset hyötyvät niistä oikeasti ja ne tarjoavat todellista pedagogista arvoa.
Web 2.0 etuja ei voida ottaa käyttöön laajasti ilman tietotekniikan yleistymistä joka puolelle. Tekniikkojen käyttöönottaminen kouluihin ei tuo ole tasavertaista tai tasaarvoista. Tätä ongelmaa ei voida ratkaista helposti, erityisesti henkilökohtaiset puhelimet ja laitteet tuovat oman hankaluutensa asiaan.
Opettajia täytyy kouluttaa työkalujen käytössä. Vaikka kaikki uskoisivat Web 2.0 toimivuuteen opetuksessa, opettajien ajankäytön vaatimukset aiheuttavat ongelmia heidän kouluttamisessaan. Ja koska Web 2.0 suhteen on paljon eriäviä mielipiteitä tekniikan käyttäminen ei tule olemaan tasavertaista.
Lailliset ongelmat, jotka liittyvät sekä oppilaiden altistumiseen sopimattomalle materiaalille että oppilaiden altistumiseen ahdisteluille eivät tule olemaan helposti ratkaistavissa.
Mullistukset eivät tule helposti tai ohjeiden kera. Emme selvästi voi nähdä ennalta millaisia vaikutuksia näiden asioiden liittäminen opetukseen voi aiheuttaa. Uusien sääntöjen rakentaminen on vääjäämätöntä.
Hargadon S. 2008. Moving Toward Web 2.0 in K-12 Education. http://www.britannica.com/blogs/2008/10/moving-toward-web-20-in-k-12-education/
5.2. Miksi Web 2.0 EI tule olemaan osana K-12 opetusta, Willingham D. 2008
Daniel Willingham kritisoi Steve Hargadonin tekstiä artikkelissaan ”Why Web 2.0 Will Not be an Integral Part of K-12 Education: A Reply to Steve Hargadon”. Willinghamin (2008) kertoo Hargadonin kuvaamien opetusrakenteiden sekä niiden etujen olleen olemassa kauan jo ennen Web 2.0 syntymistä. Willingham kertoo näiden ajatusten löytyvätn jo Michael Wesch:n vuonna 1919 kirjoittamasta artikkelista ”The Project Method”. Hargadonin esittämät hyödyt kuten, sitoutuminen, autenttisuus, osallistuminen, avoimuus, yhteistyö, luovuus, henkilökohtainen ilmaisu, keskustelu, asynkrononinen osallistuminen ja kriittinen ajattelu ovat ominaisia yhteistyölle, eivät niinkään Web 2.0:lle. (Willingham 2008)
Tämän hetkisille opettajille on opetettu että projektit ovat hyvä idea. Tämä näkyy jopa opettajien kirjoissa joissa projekti työt esitetään hyvässä valossa. Kuitenkin National Institute of Child Health and Human Development sponsoroimat tutkimukset osoitavat että luokissa tapahtuva opetus on pääasiassa ns. opettajien puhumista. Kyse ei ole siis välttämättä teknologian käyttämisestä vaan opetustavan ominaisuuksista. Vähäinen projektitöiden määrä voitaisiin Willinghamin mukaan selittää projektipohjaisen opetuksen vaikeudella. (Willingham 2008.) On merkittävästi vaikeampaa toteuttaa onnistunut projekti opetuksessa sillä tämä vaatii Hargadonin (2008) mainitsemaa ohjausta. Vaikeus ohjauksessa muodostuu siitä että projekti on osittain oppilaan ohjaama. Liian paljon tukea aiheuttaa sen että opettaja tekee työtä yksin, liian vähän niin syntyy kaaos. Ohjaus on myös kyettävä antamaan suoraan tilanteessa. Web 2.0 tapauksessa kyse on pikemminkin siitä onko tekniikan avulla todennäköisempää onnistua projektipohjaisessa tehtävässä helpommin kuin tavallisesti. (Willingham 2008.)
Willinghamin mukaan Hargadon aliarvioi opettajien koulutuksen tarpeen. Tähän mennessä opettajien kouluttamiseen on käytetty merkittäviä määriä rahaa ja silti selviä tuloksia teknologian eduista opetuksessa ei ole näkynyt opetuksessa. Osaltaan syynä tähän on se että opettajille tarjottu tuki on ollut puutteellista. Tukihenkilöt eivät ole olleet tarpeeksi erikoistuneita opettajien tarpeisiin ja näin ollen opettajat eivät ole voineet hyötyä tekniikasta tarpeeksi. Willingham esittää myös kysymyksen, vaikka teknologian ongelmat ratkaistaisiin ratkeaisivatko projekti pohjaisen opetuksen ongelmat? (Willingham 2008).
Willingham D. 2008. Why Web 2.0 Will Not be an Integral Part of K-12 Education: A Reply to Steve Hargadon. http://www.britannica.com/blogs/2008/10/web-20-will-not-be-the-future-of-k-12-education-a-reply-to-steve-hargadon/
5.3. Stager, Logo ja Web 2.0. Downes S. 2007
Stephen Downes puhuu blogissaan (04.09.2007) Gary Stagerin kirjoituksesta joka on nostattanut paljon keskusteluja eripuolilta maailmaa Web 2.0 sopivuudesta kouluihin vertailemalla Web 2.0 työkaluja Seymour Papertin kehittämään järjestelmään. Stager kritisoi useita tutkijoita, jotka puhuvat innoissaan Web 2.0 työkalujen käyttämisestä kouluopetuksessa. Tätä liikettä ottaa Web 2.0 tuomat palvelut sekä työkalut kouluoptukseen kutsutaan usein nimellä School 2.0. Downesin (2007) mukaan ongelma tässä koulumaailmaa mahdollisesti mullistavassa uudistuksessa on se etteivät School 2.0 tutkijat ole ottaneet oppia aiemmista koulumaailmaa koskeneista uudistuksista. Pääsyy tähän on se että koulujärjestelmä on kehitetty selkeätä tarkoitusta varten. Tähän järjestelmään on hyvin hankalaa ottaa käyttöön uudenlaisia vapaampia oppimistapoja joissa selvästi näkyviä piirteitä ovat henkilökohtainen vapaus sekä vastuu. (Downes 2007.)
Logoa (ja logon eri versioita) sekä Web 2.0 Stager vertaa toisiinsa seuraavasti: ”The Web 2.0 tools promoted by Warlick and Utecht were not created by educators or for children. Educators hope to find educational applications despite having almost no input into the development of future tools.” Downes (2007)puolestaan ehdottaa erilaista ajattelutapaa asiaan joista käytetään nimityksiä ”learning networks” tai ”connectionism”. Tämä ajattelutapa painottaa jatkuvuutta opiskeluympäristön sekä laajemman sosiaalisen ympäristön välill. Ajattelutapa nostaa esiin kaksi asiaa. Oppilaat käyttävät samoja työkaluja kuin ammattilaiset ja oppilaat voidat viestiä heidän kanssaaan. Se mitä opitaan opitaan aina jossain kontekstissa esimerkkien sekä mallien muodostamisen avula. Toiseksi tämä tarkoittaa että ammattilaisten täytyy sitoa työkalut paremmin työympäristöihin. Parhaimmat esimerkit tämän kaltaisesta sitomisesta löytyvät peleistä, joissa opetus sekä itse pelaaminen sidotaan taitavasti toisiinsa. (Downes 2007.)
Stager kertoo Web 2.0 työkalujen tulevan yritys kulttuureista pitäen sisällään erilaisia motiiveja kuin akateemisissa ympäristöissä tuotetut työkalut. Downes puolestaan toteaa etteivät akateemiset tavoitteet usein eroa paljoa yritysten tavoitteista. Jaettuja päämääriähän näiden kahden välillä ovat rakenne, auktoriteetit, johtajat, standardit, skaala, massatuotanto, yhteisöllisyys sekä monet muut asiat. Koulutusjärjestelmä itsessään on sekoitus akateemista- sekä yrityskulttuuria. Web 2.0 edustaa sekä yritysmaailman että koulutusjärjestelmän pois sulkemaa asiaa, jaettua päätöksentekoa. Uudet yhteistyön menetelmät työpaikoilla (työryhmien poisjättäminen) vastaavat uusia yhteistyön menetelmiä kouluopetuksessa (luokaton järjestelmä). (Downes 2007.)
Näkökulma Web 2.0 käyttöön opetuksessa pitäisi Downesin (2007) mukaan olla erilainen. Emme voi odottaa samankaltaisia tuloksia Web 2.0 käytöstä oppimisessa kuin koulujärjestelmästä. Web 2.0 kautta oppiminen tapahtuu koulujen ulkopuolella ja näin ollen varsinaisesti koululla ei ole suurta vaikutusta itse oppimiseen. Web 2.0 on epämuodollista oppimista, verkkopohjaista oppimista yhteisöissä sekä itseohjautuvaa oppimista. Todennäköisesti Web 2.0 siis onnistuu tekemään koulujen ulkopuolella sitä mitä monet kouluihin tehdyistä tietokonepohjaisista opetusjärjestelmistä ovat yrittäneet tehdä koulujen sisäpuolella. Downesin mukaan meidän pitäisi pyrkiä luomaan uusia opetusjärjestelmiä sen sijaan, että pyrkisimme liittämään uusia opetustapoja vanhoihin järjestelmiin. (Downes 2007.)
Ongelma oppimisessa muodostuu usein tiedon käsityksessä. Akateeminen tieto rakentuu pitkälti auktoriteeteille ja menestyksekkäille tutkimuksille. Aina lukiessamme artikkelia asetamme sille subjektiivista arvoa, jopa ennen artikkelin lukemista. Vaikka kirjoittajia arvotetaan subjektiivisesti, välttämättä aiempi menestys ei takaa sitä, että uudet ideat tai artikkelit ovat yhtä hyviä kuin edelliset. Sen sijaan joku tuntematon tekijä saattaa kirjoittaa todella nerokkaan artikkelin. Web 2.0 tapauksessa pyrimme järjestelmään, joka tukisi mahdollisimman paljon uuden tiedon syntymistä. Juuri tätä uuden tiedon syntymistä auktoriteeteille pohjaava järjestelmä estää. Web 2.0 ohjelmat eivät ole välttämättä ole täysin sopivia kouluopetukseen, mutta ne voivat mullistaa sitä miten käsitämme oppimisen. (Downes 2007.)
Downes S. 2007. Stager, Logo and Web 2.0. http://halfanhour.blogspot.com/2007/09/stager-logo-and-web-20.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti